Jumalauta! Sähelsin jotain ja koko kirjoitukseni katosi jonnekin.. Helvetin helvetti. Koulussa pistetään juoruja menemään, minua halveksitaan ja minun selkäni takana puhutaan paskaa. Mä en todellakaan kestä sitä ettei mua oteta tosissaan, nyökytellään vaan kaikki tietäväisenä päätä. "Juu, juu, kyllä, kyllä".
Mahtaako kukaan tietä miltä se tuntuu? Sanot mitä vain, ideasi hylätään kunnes joku muu ehdottaa samaa? Se tuntuu siltä kuin minua ei tarvittaisi tässä maailmassa. Riittää kun sanoo minulle yhden ihmisen joka todella tarvitsisi minua? Perheeni ei tarvitse, ei heistä kukaan. Ei veljeni, ei äitini eikä isäni. Olen aina tiellä ja täysin turha. Minä en saa koskaan rahaa euroa enempää kun pyydän, veljeni saa vaikka kaksikymmentä euroa, ei se haittaa. Mitä minä rahalla tekisinkään? Ostaisin ystävyyttä? En, en mitään. Musiikkiin olen turvautunut, sitä kuuntelemalla kestän aina päivän kerrallaan. Väsyneenä asiat näyttävät kurjemmilta, täytyy siis mennä nukkumaan.

Sekavaa luettavaa vuodatukseni, mutta siinä on se kaikki mikä minua on vaivannutkin tänään, eilen ja toissa päivänä, viime viikolla jne.

-Kromienkeli