Pahin tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Luulin marsuni toipuvan sairaudestaan, se piristyi huomattavasti aikaisemmasta. Kuitenkin minä tiesin sen, että piristyminen ennustaa kuolemaa. Se niin nopeasti, yhtenä päivänä, alkoi voida paremmin ja piristyi todella paljon. Pitkän aikaa se voi paremmin, kunnes se eilen, 17.8.2006, nukahti viimeisen kerran. Ja se ei siitä tule enään koskaan heräämään.

Omantunnon tuskia olen potenut koko tämän päivän, jos en olisi siirtänyt häkin siivoamista, jos olisin sen väsymyksestä huolimatta siivonnut, niin ei tällaista olisi tapahtunut. Mä en ole sanomaan juuta enkä jaata siihen olisiko tapahtunut vai ei. Maa- ja metsätalous tunnilla en saanut ajatuksiani irti tapahtuneesta. Itketti koko ajan. Kaverinikin vain naureskeli, kun kerroin hänelle, että Mustikkaneiti on kuollut. Tuntui todella ikävältä. Eikö kukaan mukamas ottanut minua todesta? Ei näköjään.

Ummistit silmäsi viimeisen kerran.
Tunsit kosketukseni hetken verran.
Kaikki kaunis kuolee aikanaan.
Kaikki tuska katoaa kerran.
Silloin on hyvä olla.

Rakas ystäväni,
Sinua ikuisesti kaivaten
Sue.

Kerran on aika meidän kaikkien lähteä täältä, mutta sitä odottaessamme tapaamme vielä..
Hymysuin,
kyynelsilmin,
lämpimin sydämin.

- Kromienkeli